Eilen oltiin futislikkojen kanssa lenkillä ja eksyttiin puhuun kyseisestä aiheesta. Minkä takia kaverit aina jää parisuhteen myötä? Aina sanotaan että ”sitten kun minä rupeen seurusteleen, niin mä en jätä mun kavereita”. Itsekkin myönnän että näin on päässyt tapahtumaan, että ne kaverit onkin sitten jäänyt, vaikka aina ajatteli että sitten kun… Todella typerää! Miksi kukaan ei tule ottamaan hihasta kiinni ja sano että ”nyt pitää skarpata. Oot hylänny sun kaverit!” Itse olisin ainakin kaivannut noita sanoja. Onko se vaan sitä, että ei halua jättää toista yksin? Onhan sillä toisellakin kaverinsa! Missä siis mättää?
Mietitäänpä siltä pohjalta, että sitten kun tulee ero ja on hylännyt kaikki kaverit, niin jää aivan yksin. Eikös niitä kavereita juuri tarvisi vaalia, että eron tullen olisi ihmisiä kehen tukeutua? Ei voi ajatella vaan omaa napaa ja sitä että ”kyllä ne kaverit ymmärtää”. Kun eihän ne nyt välttämättä ymmärrä. Aina on joku hyvä syy sanoa kaverille ”ei” kun se pyytää johonkin, ”nokun me just alettiin kattoon leffaa, tehään ruokaa, mennää jo nukkuun, no halutaan nyt olla kaksin kun ei olla pitkään aikaan oltu rauhassa”. Tai jotain muuta yhtä typerää. Eikö muka voisi sano ”alettiin just kattoon leffaa, mut käykö tän jälkeen?, Tuu tänne, tehään ruokaa ja sullekkin riittää,.” Onhan se ymmärrettävää, että joskus halutaan olla vaan rauhassa, mutta ei se saa mennä siihen, että koko muu elämä vedetään sitten pöntöstä alas. Ei ne kaverit loputtomiin mieti että ”se on nyt vaan niin haltioissaan. Kyllä se alkuhuuma kohta menee ohi ja se tulee takas”. Ei kaveritkaan oo mikään itsestään selvyys.
Entäspä jos ajatellaan sitten sitä pariskuntaa. Luulis että pidemmän päälle alkaa toisen naama kyllästyttään kun sitä kokoajan kattelee. Eikö olis ihan hyvä mennä välillä vaan kavereitten kaa keskenään johkin, olis kivempi sitten taas viettää sitä koti-iltaa sen oman kullan kainalossa. Jos kaveri pyytää sua kahville, niin miks ei vois sanoo että ”mä meen nyt ton kanssa, niin mee sä sun omien kavereiden kanssa”. Ei se toinen osapuoli sua kuitenkaan omista.
Muistakaa siis että loppupeleissä kuitenkin kaverit menee parisuhteen edelle. Ainakin siinä vaiheessa jos se ero tulee, niin niitä kavereita tarvitaan. Toisaalta jos on valmis menettään monta hyvää kaveria, niin tää on hyvä todellisenystävän mittari. Se joka jaksaa sua viä kuunnella ja auttaa kun oot sen hylännyt niin se on todellinen kaveri!
Ja ei ne kaverit jotenkin varmaan tajua sitä, että ne kaverit on kuitenkin se elämän perusta! Tosi turhauttavaa kun kaverisuhteet ja elämä ylipäänsä muuttuis sen seurustelun myötä. Koita nyt saada välit korjattua! Tsemppiä sulle! 🙂
Kun luin tätä sun blogimerkintää niin samaistuin jollain lailla. Mulla on yks tärkee kaveri, mutta nyt se on tuntunu ottavan ihastuksensa etusialle tai mikä ikinä tämä sitten onkaan hänelle. Hän ei enää edes juttele minulle. Tuntuu pahalle kun tietää että olin vain yks ihminen hänen elämässään mutta en ilmeisesti niin tärkeä että hän voisi jutella minulle ihan niin´kuin silloin ennen.